keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tie huipulle on pitkä

Hei! Pakkaset onkin nyt kiristyneet ihan kivasti ja välillä tuntuu, että ulos jäätyy pystyyn! No mutta mieluummin tällainen keli, kun märkäloska. Jos kuitenkaan ei enään paljoa nousisi pakkanen... Eilen minulla oli Pekan treenit ja huomasin taaskin, ettei ratsastus tosiaankaan ole helppoa, tarvitaan tuhansia harjoittelu kertoja, jos mielii päästä ratsastuksessa huipulle!
Maanantaina ratsastus ei mennyt yhtään putkeen! Kaikki tuntui jo heti alussa hankalalta. Lupulle väistöt olivat todella vaikeita. Ravikin oli alkuun hankalaa, mutta alkoi sitten rullaamaan hyvin! Aloin kuitenkin vaatia Lupulta enemmän pyöreyttä ja kokoamista, mikä osoittautuikin vikatikiksi! Kaikki meni taas todella hankalaksi. Mikään ei enään sujunut, hevonen temppuili omiaan, suu värkkäsi, ei liikkunut kunnolla eteen tai sitten kiirehti, eikä millään tullut tuntumalle... Itselläni alkoi sitten taas "keittämään" liikaa, eikä asiaa auttanut ruuhka-aika maneesissa. Vaikka yritinkin rauhoittua, hevonen ei parantunut yhtään.Lopulta ratsastukseni oli aika kauheeta, joten päätin suosiolla mennä pihalle. Menimme kentälle ja siellä onneksi alkoikin sujumaan! Saimme molemmat vähän raitista ilmaa!

Tiistaina oli Pekan treenit jo toista kertaa. Verryttelin hevosen itsenäisesti ravissa ja laukassa. Pekan tultua aloimme suoraa puomi/este töihin. Aluksi menimme taaskin linjaa puomilla ja pienellä pystyllä vasemmassa kierroksessa, väliin piti ottaa 5 tai 6 laukkaa. Laukat piti laskea taas ääneen. Jokaisella kerralla piti ottaa linjan jälkeen pysähdys. Lupu aina vaihtoi laukan linjan välissä, kun hyppäsi puomin yli pienesti, joten minun täytyi pitää ulkopohje lähellä, ettei se vaihtaisi laukkaa. Pekka sanoi, ettei sillä ole tarpeeksi rutiinia puomeista, siksi hyppää vähän niiden yli. Se alkoi sittensujumaan ihan hyvin, itsellä vaan meni laskut välillä sekaisin. Vaihdoimme suunnan ja tulimme oikeasta kierroksesta linjaa puomilla ja okserilla. Tämä tehtävä meni vielä hyvin. Sitten paketti alkoi  pikku hiljaa lähteä levälleen. Sekoilin koko ajan laukoissa, kun pitää laskea ne ääneeen! Ennen estettä piti laskea kolme viimeistä askelta ja linjoilla kans. Paikat meni ihan plörinäksi...Tuntui siltä kun olisin alkeistunnilla!! En tiennyt muka paljonko tulee mihinki väliin laukkoja, kun Pekka kysyi. Jouduinkin rehellisesti myöntämään etten tiedä...Kyllä nolotti, pitää näköjään kerrata nuo välit kunnolla. No kuitenkin jatkoimme sitten tehtävää niin että tulimme koko linjan, jossa oli kolme estettä. Pysty pysty väliin se 5 tai 6 laukkaa ja pysty okseri väliin 3 laukkaa. Sitten välillä taaskin mokailin ja tulin huonoihin paikkoihin ja jätin joko laukan välistä tai yhden laukan lisää. Pekka sitten laittoi minua vähän ojennukseen, kyllä teki mieli antaa itselleni raippaa!! :D Tulimme sitten kerran radanpätkän niin, että oikeasta kierroksesta kolmen esteen linja 6 ja 3 laukalla, siitä jatkettiin vesimatolle josta 4 laukkaa pystylle ja pystyltä pystylle 5 laukkaa. Laukattiin hallin toiseen päähän ja vielä vasemmasta kierroksesta kolmen esteen linja 3 ja 5 laukalla. Tämä sujui ihan hyvin! Pekka kommentoi istuntaani nyt siten, että en myötää ohjilla tarpeeksi, mutta menen vartalolla liikaa hyppyyn mukaan. Lisäksi säädän kokoajan liikaa käsilläni! Kädet pitäisi olla rauhassa paikallaan ja puolipidätteet olla huomattavasti pienempiä ja antaa vain laukan rullata! Käteni on jo kuitenkin parantunut melkoisesti! Ennen ne heilui kokoajan ja moni varmaan luulikin, että sahaan, mutta sitä en kuitenkaan tehnyt. Pekka kuitenkin laittoi minut vielä hyppäämään jumppaa, kun viimeksi sain hyvin korjattua siinä omaa istuntaani. Taaskin piti mennä ylävartalolla mahdollisimman vähän hyppyyn mukaan, mutta käsien tuli liikkua kuitenkin hypyn mukana, vaikkei ojastuntumaa ollutkaan. Tämä sujui hyvin ja sain korjattua taaskin vartaloani. Kotiläksyksi sain paljon paljon puomi tehtäviä ja hypätä jumppasarjaa valvotun silmänalla. Myöskin kiinnittää huomiota taivutuksiin, kun Lupua on hankala oikealle asettaa ja varsinkin laukassa! Se on hyvin vahva oikeasta ohjasta, johon auttaa avotaivutukset. Lisäksi Pekka sanoi, että puomeille pitää aina laskea laukat, jotta laskukone kehittyy ja paikat alkaa sujumaan esteille. Jos mielin tällä kaudella hyppääväni isompia ratoja eli 120cm, siellä tulee löytää paikat! Viimekausi meni vähän niin, että hevonen päätti mistä hyppää ja itse vain roikuin kyydissä. Näin karusti sanottuna :D Ja siihen pitää tulla muutos! Nyt alkaakin armoton treenaaminen, muu ei auta. Tie huipulle on pitkä ja vaativa!

Tänään Lupulla oli aamulla akupunktio, joten luvassa oli siis rennompi päivä. Olin ajatellut meneväni taluttelemaan Lupua, mutta päädyinkin Heidin kanssa ulos ilmansatulaa! Olen mennyt Lupulla ilmansatulaa n.5 kertaa, nimittäin sillä on kauhea selkä/säkä ja muutenkin on vähän mieleltään hullu. Lupulla oli päällä tallitoppis, enkkuviltti ja lisäksi Heidiltä lainasin lampaankarva taljaa, joka toimi pehmusteena. Ilman karvaa selässä olisi aika tuskaiset oltavat! Kiersimme pienen maastolenkin peltojen ja metsäteiden läpi ja menimme vielä lopuksi kentälle. Ravailin ja laukkailin vähäsen ja Lupu käyttäytyi yllättävän hyvin. Muutaman kerran sai kilarikohtaukset ja heilutteli päätään, mutta selässä pysyin kuitenkin. Vaihdoimme Heidin kanssa hevosia ja menin Pretalla. Heidi ratsasti ensimmäistä kertaa Lupulla ja halusi joskus toistekkin myös. Preta on pieni hevonen(150cm) mutta jarruja ei siltä löydy pahemmin. Se on ihan super pikkuheppa ja hyppää keveästi 115cm radan. Olen mennyt Pretalla monta kertaa ja tykkään siitä kovasti. Oli vähän semmoinen hulluttelupäivä tänään, mutta joskus saa ollakkin! :))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti