perjantai 19. huhtikuuta 2013

Tunteita laidasta laitaan

Heissulivei! Hupsista, on unohtunut tulla kirjoittamaan teille vähän kuulumisia. Kauhee kiire tuntuu olevan joka paikkaan ja koulussakin on nyt hirveästi kaiken maailman projekteja.. Kesäloma tule pian! No, mites meillä sitten viime viikko on sujunut? Lyhykäisyydessään ei mitenkään kovin kehuttavasti ja Lupu on tuntunut todella hankalalta. Pekan treenit meni aika perseelleen ja kotitreeneissäkin on ollut jos jonkin moista ongelmaa. Onneksi Hanna tänään palaa takaisin Suomeen ja pystyy taas auttamaan meitä tumpeloita!! (tai on jo varmaankin palannut) Ja hei muuten, mistä teitä lukijoita on yhtäkkiä tupsahtanut noin paljon? Mahtavaa, että joitakin kiinnostaa lukea näitä sekavia tekstejäni :)

Aloitetaanpa vaikka ensin maanantain Pekan treeneistä. Tehtäviä oli jälleen vähän muutettu ja maneesiin oli ilmestynyt jumppasarja. Tykkään hypätä tosi paljon jumppiksia, sillä niissä pystyn korjaamaan hyvin omat virheeni ja hevonen saa itse huolehtia hyppäämisestä. Lisäksi jumppasarjat ovat aina olleet meille helppoja, mutta kuinkas kävikään... Eli jumppis koostui ekana olevasta laukkapuomista, jolta yksi laukka ristikolle-yksi laukka-okserille-kaksi laukkaa ja okserille. Aluksi tulimme ilman viimeistä okseria, jotta hevonen tottuisi jumppikseen. Pikku hiljaa otettiin viimeinenkin este mukaan ja esteitä alettiin nostamaan. Viimeinen okseri taisi olla lähemmäs 130cm, ei siis mikään hirmu iso. "Hankalan" jumppiksesta teki sen, että se oli 2m normaalia lyhyempi, joten hevosen tuli lyhentää itse riittävästi askeltaan. Tämä sujui meiltä vielä ihan hyvin!

Seuraavaksi siirryttiin linjoihin, jotka kävimme vain kerran läpi. Nämä tulimme aika pienellä korkeudella, eikä niissä ilmennyt pahempia ongelmia. Tosin yhteen väliin otin yhden laukan liikaa, muttei kummempia. No, sitten ne varsinaiset ongelmat alkoivat, kun siirryttiin rataan. Ensin tulimme jumppasarjan, jolta kaikki linjat läpi ja lopuksi vielä sama jumppasarja. Tai niin siis piti tulla..Rata ei alkanut kovin lupaavasti, sillä tunsin Lupun olevan jumppiksella todella nihkeä ensimmäisellä okserilla. Patistin sitä kunnolla eteenpäin ja se tuntuikin auttavan, mutta Lupu kuitenkin päätti kieltää viimeiselle okderille?! Olin ihan ällikällä lyöty, sillä Lupu on aina hypännyt mielellään jumppikset, eikä äsken samaisessa jumppiksessa ollut mitään ongelmaa... Viimeinen okseri ei muutenkaan ollut kovin iso ja Pekka oli sitä vähän laskenutkin. Siinä rytäkässä löin myös kivasti käteni ja siihen sattui ihan hemmetisti. Seuraavalla yrityskerralla Lupu tyssäsi jo ristikon kohdalla! Esteitä madallettiin sitten seilusti ja Pekka otti juoksutuspiiskan avuksi, jotta Lupu varmasti menisi. Kyllähän se sitten menikin, mutta edelleen tuntui vähän nihkeältä.

Pari kertaa tulimme vielä jumppiksen ja sama rata uudelleen ( tai no eihän me sitä aikaisemmin kauas ehditty aloittaa :D) Rata sujuikin yhdelle oksrelille asti ihan mukavasti. Sille piti käääntää todella lyhyt tie, niin että hevonen ikäänkuin istuisi kaarteessa, mutta lähdin tekemään liian jyrkkää kurvia ja käänsin hevosen pois ennen estettä. Olisi se ehkä siitä päässytkin, kun videolta katsoo, mutta itselle tuli hetkellinen paniikki, enkä halunnut joutua okserin sekaan. Uusi yritys ja nyt onnistui! Valmennuksesta jäi ei niin mahtava fiilis tällä kertaa. Viimeksi meni loistavasti ja nyt taas vähän huonommin... Lauantain kisoja odotellessa...

Tiistaina käytiin vähän Pahajärventiellä maastoilemassa. Halusin työskennellä myös maastossa tällä kertaa, eikä vaan pää pystyssä hölköttelemistä. Lupu ei ollut asiasta oikein samaa mieltä ja meni juurikin pää taivaissa ja kyttäsi kaikkea mahdollista. Siinä sitten hieman tahtojen taistossa lopuksi alkoi sujumaankin ihan kohtuudella, mutten ollut kovin tyytyväinen päivän maastoretkeen. Ja kaiken kukkuraksi saappaani vetoketju hajosi taas!! Tällä kertaa toinen saapas, eikä edellisestä saappaan korjaamisesta ollutkaan kuin kolme viikkoa.. Huoh! Aina just ennen kisoja pitää hajota...

Keskiviikkona Lupu sai vapaan ja itse kävin pitämässä kaverilleni ja hänen vuokrahevoselleen tunnin.

Torstai oli aivan katastrofi päivä!!Alku ratsastus sujui vielä oikein mainiosti. Itse olin rauhallinen ja heppa liikkui kivasti. Välillä ravissa puri kuolaimeen ja eteenkin vasemmalle oli hankala. Sitten muistin kesällä Petran treeneistä saamani neuvon, että ratsastan Lupun ihan kunnolla läpi, niin että se antaa periksi niskastaan. Pidin kärsivällisesti sisäohjan lähellä omaa polveani kiinni ja ulkoohjan myös tuntumalla. Ravissa, myös vasemmassa kierroksessa onnistuin siinä oikein hyvin. Oikea laukkakin vielä meni ihan hyvin, mutta vasen.... Siitä se alamäki sitten alkoikin. Lupu puri ihan peskuleesti kuolaimeen kiinni, eikä millään suostunut asettumaan rehellisesti vasemmalle. Käsivoimani joutuivat todella koetukselle, sillä Lupu ihan kunnolla veti vastaan. Meinasi tulla aika avuton tunne, kun en saanut sitä millään läpi. Löysäsin jopa ohjien pituuttakin ja helpotin Lupun laukkaamista. Sitten yhtäkkiä Lupua ei enää kiinnostanut pätkääkään koko touhu, kun tuli jälleen hankalaa ja stoppasi kesken laukan. Yritin nostaa uudestaan, mutta hevonen vain jäkitti paikoillaan. Yritin ottaa ravia, mutta sama jatkui... Hyvä että edes suostui kävelemään... Iski epätoivo ja tunne siitä, että ollaan jouduttu taas siihen pari kuukautta sitten olleeseen samaan jamaan, kun Lupu vain pysähteli toistamiseen.
Huusiks se mua?

No jaa, eih jaksa!

Ei minun auttanut muu kuin hypätä alas hevosen selästä ja soittaa äidille. Äiti siinä sitten aikansa talutteli hevosta maneesissa ja itse koitin rauhoittaa itseni, kun alkoi lievästi sanottua ärsyttämään koko touhu. Tällä kertaa kuitenkaan stoppailut eivät olleet kokonaan minun syytäni, koska en hermortunut, vaan Lupu päätti itse sanoa sopimuksen irti.Tietenkin olisin voinut tehdä pari asiaa toisen. Esim kävellä välikäynnit välissä, kun olin ratsastanut vain yhteen putkeen koko ajan. Kun maneesista väheni porukkaa, niin äiti tuli avukseni. Aina kun Lupu pysähtyi/yritti pysähtyä, äiti auttoi maasta juoksutuspiiskalla. Muutamaan kertaan tätä saatiin toistaa, kunnes Lupu tajusi, että parempi on liikkua eteenpäin. Lopuksi sitten hevonen toimikin ihan super hyvin ja sain sen toimimaan niin laukassa kuin ravissakin.

Tänään (tai no eilen) ratsastin Lupun levyesti läpi. Rukoilin sormet ristissä, ettei se pysähtyisi. Aluksi olinkin aika varuillani, kun ratsastin, mutta kohta uskalsin jo ratsastaa normaalisti. Lupu olikin ihan superhyvä!! Aluksi ravissa menin vähän pidemmällä ohjalla ja pikku hiljaa kokosin ohjia käteen. Myös vasen kirros onnitui ongelmitta. Laukkakin, eteenkin oikea luonnistui hyvin :) Vasen oli hankalampaa, mutta ihan siedettävää, eteenkin lopuksi. Kertaakaan Lupu ei edes yrittänytkään pysähtyä ja muutenkin liikkui mielellään. Jes, jes!

Toivotaan nyt sitten, että huomisen (tämän päiväiset) kisat sujuisivat hyvin ja päästäisiin molemmat radat (110 ja 120cm) nollilla maaliin. Toivottavasti Lupu käyttäytyy asiallisesti, eikä virittele omaa showta pystyyn. Myöskin minä muistan täydellisesti radat, enkä unohda niitä! :) Noniin nyt nukkumaan! (pahoittelen pitkää ja sekavaa tekstiä)

7 kommenttia:

  1. Jaa minä pällistelen tuolla :D tänään kilpaillaan sitten! Toivottavasti menee hyvin :)

    VastaaPoista
  2. Sulla on mukava blogi.
    Sun blogia jaksaa lukea, siinä on selvää ja mukavaa tekstiä, kivasti kerrottuna. Postaukset on sopivan pitkiä, kuvia myös ja videoita ihan kivasti. Olen aika uutena lukemassa, Tiian ja Voiton blogin kautta tämän sinunkin blogisi löysin...
    Siis sulla on mahtava blogi! ♥

    VastaaPoista
  3. Todella kiva kuulla! Kiitos ihanasta kommentista :) tällaiset kommentit piristävät kummasti päivää ja jaksaa taas paremmin tulla tänne kirjoittelemaan :)

    VastaaPoista
  4. Miksi Lupu pitää päätä tolleen vinossa ? Ja heiluttelee sitä sivulta toiselle ? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinossa pitää siksi, koska on vino. Yritän päivittäin suoristaa sen kaulaa ja onkin jo paljon suorempi. Myöskin voi olla jumissa jostain ja sen näkee sitten viikon päästä kun hieroja tulee. Itse en ole kyllä pahemmin kiinnittänyt pään heilumiseen huomiota. Varmaankin jos jokin heiluu, niin ne on sitten minun kädet, kotka eivät aina pysy kurissa.

      Poista
  5. Sut on haastettu ;)

    http://jonskuslittleblog.blogspot.fi/2013/04/haaste.html

    VastaaPoista