"Muista hengittää!"

Tänään meillä oli viimeiset Tiinan treenit tälle vuodelle. Alkuverkassa F oli aika pirtsakan oloinen, enkä saanut sitä ratsastettua ravissa kovin rennoksi. Laukassa F oli sentään vähän miellyttävämpi. Aloitimme hypyt ravissa ja F malttoi joka kerta todella hyvin. Itse dyykkaisn pari kertaa ylävartalolla mukaan hyppyyn liian aikaisin, kun ajattelin, että F lähtisikin jo hyppäämään. Kerrankin näin päin!

Sitten aloitimme tulemaan radanpätkiä ja mukana oli pitkästä aikaa linjoja. Ensin esteet olivat ihan pieniä ja väleihin otettiin extra-askeleet. Ekalla radalla jouduin tekemään kaksi isoa pääty-ympyrää kesken kaiken, sillä F tuli mahdottoman vahvaksi. Seuraava hitusen isompi rata tultiin normiväleillä tai no Tiina antoi minulle ohjeeksi tehdä ratkaisut tilanteen mukaan. Ketun kanssa kun ei aina ole se paras vaihtoehto päästää urku auki ja tulla vain tietyllä askelmäärällä. Otinkin ensimmäiseen väliin yhden ylimääräisen ja muut pääsin tulemaan normaaliaskelin. Tämä rata oli todella hyvä ja pysyin itse hyvin rentona.

Esteitä nostettiin n. 110cm korkeudelle eli edelleen meille pieniä, mutta näin kolmen kuukauden tauon jälkeen sekin jo vaikutti. Ongelmat johtuivat lähinnä minun ratsastuksesta. En ulospäin näyttänyt alkuun edes hirveästi muuttavan ratsastusta, mutta olin jännittynyt ja huomaamattani laitoin hevoseen painetta. Foxi herkkänä ja kuumana hevosena huomasi heti minun kireän ratsastuksen ja alkoi kuumumaan liikaa. Pakka räjähti käsiin ja valittelin Tiinalle kuinka en osaa ja ratsastan huonosti. Aloin heilumaan selässä, enkä muistanut hengittää, jolloin jäin vain kädellä pitämään ja lopputulos oli huono. 

Viimeistä linjaa en hypännyt vaan pysäytin hepan, sillä minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä esteelle. Kävelin muutaman sekunnin ja Tiina käski aloittaa alusta. No sekään kerta ei mennyt aivan putkeen ja pysäytin hevosen vähän väliä ja minua suututti oma huono ratsastus. Miten tosi hyvän radan jälkeen aloin tekemään noin tyhmiä virheitä? 

Tiina sitten patisti minua rentoutumaan ja luottamaan itseeni. Olen tähänkin asti hienosti pärjännyt tämän kuuman tamman kanssa, eikä F ole todellakaan mikään helppo hevonen. Foxi on aivan omaa luokkaansa, eikä sille ole olemassa käyttöohjekirjaa siitä, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia. Joka päivä on erilainen ja pitää vain keksiä eri ratkaisuja eri päivinä.

Pahoittelen huonosti kuuluvia ääniä, jokin meni editoinnissa pieleen.

Viimeiselle radalle päätin ottaa gramaanit pois. Joskus se on hyvä ratkaisu ja joskus ei, siitä ei ikinä tiedä. Isommilla radoilla otan ne aina pois, mutta pienillä esteillä ne ovat minulle usein avuksi, sillä F ei pääse niin mielettömän vahvaksi niillä. Viimeisellä radalla yritin vähän rentoutua. Jouduin tekemään yhden voltin, sillä F teki vasemmalle pää linkkuun -temppunsa, jolloin okserille olisi ollut vaikea tulla. Muuten rata oli ihan ok, muttei todellakaan mikään mallisuoritus. 

Huh, kyllä tämä on vaikea laji! Heti kun on taukoa ratatreenistä, niin se kyllä näkyy. Tästä on suunta vain ylöspäin ja täytyy lohdutella itseäni, että kaikki kyllä helpottuu sitten kun päästään taas kisaamaan. Kisoissa Kettukin muistaa vähän rauhoittua :)