Treenaaminen jatkukoon + rikkinäinen kamera

Hrrrr kun tuolla pihalla on kylmä! Etelässä on jo lunta tullut reippaasti ja saisi kyllä tulla tännekin! Tosi tympeää, kun ulkona on niin pimeää ja pakkastakin on jo 15 astetta.... Vielä siihen päälle kova tuuli...  Nyt on kuitenkin jo joulukuu, joten lumi olisi ihan kiva juttu. Viikonloppuna meillä oli tallinpikkujoulut ja oli mukavaa viettää iltaa hyvässä seurassa. Sunnuntaina vihdoin ja viimein klippasin  Lupun ja ihan siisti poika siitä tuli. Osasi olla kerrankin niin kiltistikkin :) Sunnuntaina menin myös vähän puomeja ja Lupu toimi ihan kivasti. Ilmeisesti se viime viikon virtapiikki oli vain hetkittäistä, kun nyt heppa on taas jälleen eteenpäin potkittavaa mallia. Äidin kamera (tämäkin!) on rikki, joten valmennuksestakaan ei saatu materiaalia. Ei mene edes takuuseen, kun siinä on pari naarmua ja väittävät sen tippuneen maahan... Se vaan jumittuu yhtäkkiä ja pitää ottaa akku pois vähän väliä.)

Hikinen hepo lauantain puomi treenin jälkeen

Tämmöistä me mentiin.

Maanantaina oli pitkästä aikaa Pekan treenit. Tällä kertaa koulukiemurien merkeissä. Tuli kyllä tunnin aikana huomattua, että jotkut asiat on pahastikkin ruosteessa. Lupun kanssa ollaan käyty vaan parissa kunnon kouluvalmennuksessa aikaisemmin.... Sileäntyöskentely on kuitenkin merkittävä tekijä esteilläkin. Itse kun tuuppaan aina yksikseen ratsastaessa tehdä pelkkiä voltteja ja ympyröitä ja karttaa kaikkia vähän hankalempia tehtäviä.

Ennen kuin Pekka tuli, niin ehdin hyvin verryttelemään hevosta. Ensin pidimme pitkän keskustelun siitä kuinka tärkeää kouluratsastus on ja sain jo heti nuhteita hackamoresta, niin kuin vähän arvelinkin. Pekka painotti että kuolaimella mennään ainakin tämä perustyöskentelykausi, koska hackamore on siitä huono ettet voi kunnolla taivuttaa/asettaa hevosta ja se vaan painaa ojaan. Tällöin hevonen ei kulje tasapainossa, joka on myöskin tärkeä asia. Itse vähän suhtaudun empivästi Lupulla kuolaimella ratsasteluun, kun se on sillä vaan niin hankala. Ei ole aina kiva vain tapella hevosen kanssa jo pelkästään tasaisesta tuntumasta... Mutta menemme kuitenkin seuraavaan valmennukseen kuolaimella. Sittenpähän Pekka saa nähdä meidän ongelmamme ja yrittää auttaa asian helpottamiseksi.

Puoleksi kilipattu hevonen

Aloitimme ravaamalla kevyttäravia ympäri hallia irti maneesin seinästä, näin Pekka näki kulkeeko hevonen suorassa. Maneesin seinä nimittäin toimii eräänlaisena magneettina ja hevoset mieltyvät nojaamaan siihen, eikä kulje suorana. Sain montakertaa kuulla asetuksista, koska hackamorella Lupu kulkee vain suorana pötkylänä ja asettaminen on hankalaa.  Sain kuulla myöskin käsistäni, jotka eivät pysy vierekkäin vaan ovat aina kaukana toisistaan ja kyynerpäät eivät pysy kyljissä. Myöskään en kanna kättäni tarpeeksi ylhäällä. Selkä välillä pyöristyi väärään suuntaan .. Kun on aina tottunut ratsastamaan selkä köyryssä, niin sitä on hankala korjata ja sitten kun olet saanut korjattua selän, niin kädet ovat miten sattuu.. Ei ole helppoa ei!

Teimme askeleenpidennyksiä ravissa ja ne onnistuivat kohtuu hyvin. Lupu venytti välillä kivasti askeltaan ja muutenkin Pekka sanoi, että Lupu ravaa hyvässä tahdissa ja askeleenpituus on hyvä. Välillä jopa Pekan piti käskeä mennä vähän hitaampaa. Noh sitten tehtiinkin raviväistöjä, joita kotona yritän aina vältellä... Tästä alkoikin sitten melkoinen "alamäki" ja enää mikään ei sujunut. Tiedän, että raviväistöt ovat Lupulle todella hankalia ja sitä suuremmalla syyllä niitä pitäisi harjoitella. Pari ekaa kertaa meni ihan ok, takapää ei oikein väistänyt ja vauhti hiipui. Kun sitten yritin auttaa raipalla takaosaa, niin Lupu ei suhtautunut siihen eteenpäin vaan protestoimalla pukittaen. Se ei enää vastannut ollenkaan pohkeeseen edes suoralla uralla ja muuttui ihan kuuroksi kaikille avuille. Vauhti vaan hiipui ja hiipui entisestään ja tunsin itseni selässä avuttomaksi. Helpotimme sitten tehtävää, ettei tarvinnut väistää koko radan poikki vaan tulimme uran sisäpuolelle ja väistimme siitä uralle. Tämä meni jo paremmin, muttei kehuttavasti. Arvaatkaas mitä sain kotiläksyksi.... yllätys yllätys  raviväistöjä! Ja omaan istuntaan keskittymistä, eteenkin selän suoruuteen. Tunnista ei jäänyt mikään erityisen hyväfiilis, mutta näitä pitää vain treenata. Tämä perusratsastuskausi tuli kyllä just oikeaan aikaan!

Likaiset saappaat...

... hetken puhtaampana!

Tiistaina Lupu sai vapaapäivän.

Keskiviikkona kävin pitkästä aikaa kampaajalla. Värjäsin hiukset vaihteeksi ruskeaksi, kun alkoi kyllästyttämään minun keltaiset ja vihertävät hiukset. :D Lupulla ratsastin koulutreenin maneesissa. Menin vielä hackamorella, kun en jaksanut alkaa koko iltaa sen kanssa tappelemaan. Tein raviväistöjä helpomman kaavan mukaan ja pyrkien kiinnittämään huomiota istuntaani. Siltikin kädet
ja katse oli välillä missä sattuu.

Vielä kun oli blondi

Torstaina juoksutin Lupun sivuohjilla. Välillä herra otti vähän spurttia ja yritin pitää sitä aisoissa, jottei se villitsisi muita hevosia.

Perjantaina menin myöskin hackamorella. Lupu kulki ihan kivasti, muttei asettunut hyvin. Itseäni vähän ärsytti kun taas kädet lepattivat missä sattuu jne. Jutta päätti tulla käymään Lupun selässä vähän kokeilemassa. Hän true kouluratsastajana sanoi, että huomaa samat ongelmat asettumisen ja ohjaan painamiset kanssa. Hänkin kehotti ratsastamaan kuolaimella, vaikka tietääkin kuinka hankalaa se on. Lupun niskajumit voivat johtua myös hackamoresta, kun hevonen ei pääse kunnolla asettumaan. Jutta kävi vain pikaisesti Lupun selässä ja päätin sitten lopettaa siihen, enkä noussut enää itse selkään. Sovittiin Jutan kanssa, että hän viikonloppuna kokeilisi mennä Lupulla kuolaimella. :)

Tänään menin Lupulla kuolaimen kera, mutta siitä lisää myöhemmin, ettei tästä tule ihan kamalaa romaania (on kyllä jo). Ensi viikolla minulla on koulua vain ma ja ti, joten silloin voisin panostaa vähän enemmän tähän bloggaamiseen :)