OR 17.6

Ihan alkuun kysyisin, että tietääkö kukaan miten saan taas toimimaan tuon lukijatpainikkeen? Se ei näytä sitä tällä hetkellä :(

Lauantaina ratsastin Lupun läpi kentällä, jonka jälkeen putsasin kaikki varusteet kisoja varten. Pesin myös Lupun valkoiset sukat saippualla.

Sunnuntaina oli siis kansalliset esteratsastuskilpailut Äimärautiolla. Sain nukkua aamulla kymmeneen, kun ensimmäisen luokkani arvioitu alkamisaika oli n. klo 14.10. Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin ja ehdimme siinä seurailla 100cm luokan loppupäätä. 110cm rata näytti helpolta ja katsoin 10 ensimmäistä ratsukkoa ennen kun menin laittamaan hevosta valmiiksi. Lähtönumeroni oli vasta 40.

Verkassa Lupu tuntui tuttuun tapaan jännittyneeltä. En saanut kunnollista tuntumaa suuhun, kun Lupu värkkäsi suutaan kokoajan. Pekka oli auttamassa verryttelyssä. Hyppäsin ensin ristikon pari kertaa, jonka jälkeen tulimme n.100cm korkuiselle pystylle. Ponnistuspaikka lähti kaukaa ja hevosen olisi pitänyt ottaa vielä yksi askel, mutta eipä ottanut... Pasautimme sitten läpi esteestä ja Lupu könysi polvilleen. Minä lensin n.5 metrin päähän esteestä,  ilmassa voltilla ,niskat edellä alas. Kaikki tapahtuman nähneet olivat aika järkyttyneitä ja Pekka tuli kyselemään sattuiko mihinkään. Ihme ja kumma minuun ei sattunut yhtään, vaikka ilmalentoni oli aika suuri! Kun saimme hevosen kiinni, niin kiipesin sitten heti uudestaan kyytiin. Minulle tuli aika kiire ja ehdin hypätä vain pari estettä ennen radalle menoa. Minulle jäi vähän epävarma olo tapahtuneesta ja minulla meni vähän pasmat sekaisin. Joten 110cm rata ei ollut kovin kehuttava.. Toisen esteen jälkeen tipahdin melkein selästä uudelleen. Lupu edelleenkin oli oikeassa ohjassa todella paljon kiinni, joten pystyin kääntämään oikealle vain oikeasta ohjasta, enkä ulkoavuilla. Siitä johtuen Lupu liirasi todella paljon kaarteessa ulos ja kolmanneksi viimeinen este tipahti... Hohhoijjaaa.




Epäröin vähäsen, että osallistunko ollenkaan 120cm luokkaan. Äiti kuitenkin passitti minut menemään siihen ja jos rata menee aivan perseelleen, niin keskeytän. Verkassa Lupu tuntui aika nihkeältä ja hypyt ei ollut parhaimmasta päästä. Radalle mennessä Pekka tuli katsomaan rataani ja ennen lähtöni hän käski minun laukata reilusti eteenpäin. Onneksi Pekka tuli siihen karjumaan minulle liikkumaan, koska radan aikana Lupu ei ollut kertaakaan pohkeen takana! Rata meni super hyvin, paikat osui kaikki kohdilleen ja Lupu liikkui hyvin eteen. Uusinnassa en lähtenyt kääntämään tiukkoja teitä, koska halusin saada varman, puhtaan radan. Eteenkin kuin se tippuminen häiritsi aikaisempaa rataa. Aikani ei ihan riittänyt sijoituksille, mutta olin rataan todella tyytyväinen. Lupu hyppäsi todella hyviä hyppyjä. Pekkakin sanoi, että tämä rata oli ensimmäinen hänen näkemänsä rata, joka herättää tulevaisuuden toivoa :))




Kisapäivä muuttui paskan alun jälkeen onnistuneeksi! Minulla oli kyllä tuuria mukana, kun ei käynyt pahemmin.. Muistakaahan lukea aikaisempikin postaus tältä päivältä.